Opiskelijakulttuuri ja alkoholi

Itselleni tuli jopa yllätyksenä se kuinka paljon opiskelijat käyttävät alkoholia. Tiesin kyllä jo etukäteen, että opiskelijakulttuuriin liitetään yleensä vahvasti alkoholi. En siltikään osannut ajatella kuinka tiiviistä tapahtumissa käymistä ja bilettämistä opiskelijaelämä toisi tullessaan. Joka viikko oli ainakin yhdet bileet, joissa yleensä myös juotiin alkoholia.


Olen törmännyt julkaisuihin, joissa kerrotaan opiskelijoiden alkoholinkäytön vähentyneen. En kuitenkaan koe, että alkoholinkäytön vähentymisen trendi näkyisi ainakaan vielä kovin vahvasti opiskelijakulttuurissa. Vaikka yhä useampi onkin saattanut vähentää alkoholinkäyttöään ei tämä oman kokemukseni mukaan vielä näy sillä tasolla, että esimerkiksi alkoholiin painottumattomia tapahtumia järjestettäisiin enemmän.


Tästä aiheesta kirjoittaminen tuntui yllättävän haastavalta. Sanottavaa oli paljon mutta sen pukeminen tekstiksi oli vaikeaa, sillä pelkäsin jonkun ymmärtävän minut väärin. Kyseessä on aihe, joka yleensä herättää paljon tunteita mutta josta ei välttämättä haluta keskustella. Aihe nostetaan mediassa esiin silloin tällöin mutta opiskelijoiden keskuudessa aihe on mielestäni jonkin asteinen tabu. Tämä on kuitenkin sellainen aihe, jota haluan ehdottomasti blogissani käsitellä.



Alkoholikulttuuria ei uskalleta kyseenalaistaa

Viime vuonna ilmoittauduin vapaaehtoiseksi haastateltavaksi alkoholia ja opiskelijakulttuuria käsittelevään juttuun, joka julkaistiin eräässä opiskelijoiden toimittamassa lehdessä. Ajattelin, että tietysti kyseessä olisi nimetön haastattelu. Kun haastattelun alussa sain kuulla, ettei haastattelu olisikaan nimetön, vaikutti tämä heti siihen mitä koin voivani sanoa.


Se oli aikaa, jolloin en vielä ollut pohtinut alkoholinkäytön lopettamista niin tosissani enkä oikeastaan ollut osallistunut selvinpäin moniin tapahtumiin mutta jo silloin tiedostin, että alkoholittomuuteen suhtaudutaan huomattavasti nihkeämmin kuin alkoholinkäyttöön. Jätin siis paljon asioita sanomatta ja väitin kokevani, että alkoholittomana voi osallistua yhtä hyvin, vaikka en todellakaan kokenut niin oikeasti. Olinhan itsekin mieluummin jättänyt sitsejä välistä kuin osallistunut niihin selvinpäin.


Vaikka kyseessä ei ollut mikään iso asia jäi haastattelu silti vaivaamaan itseäni. Miksi en uskalla sanoa omaa näkemystäni tällaisessa asiassa? Haastattelija sanoi myös, että oli yrittänyt saada ainejärjestöiltä näkemyksiä aiheeseen liittyen mutta kukaan ei oikeastaan halunnut kommentoida asiaa. Tämä vahvisti käsitystäni siitä, että alkoholista puhuminen todella on tabu opiskelijakulttuurissa, sillä enhän itsekään uskaltanut puhua siitä rehellisesti.


Fuksivuosi ja opiskelijatapahtumat

Oma ainejärjestöni oli hoitanut orientaatioviikon siinä mielessä mallikkaasti, että aktiviteetit eivät rakentuneet pelkästään alkoholin ympärille ja muutenkin meno oli rauhallisempaa mitä useammassa muussa järjestössä. Pikku hiljaa opiskelijakulttuurin alkoholikeskeisyys alkoi kuitenkin tulla yhä enemmän esille.


Orientaatioviikolla ja sen jälkeenkin käytin alkoholia todella maltillisesti. Fuksisitsit olivat tapahtuma, jossa tulin humalaan sen seurauksena, että rikoin sääntöäni olla juomatta shotteja. Sitsit eli akateeminen pöytäjuhla on tapahtuma, jossa juodaan, lauletaan ja pidetään puheita. Suurin osa lauluista liittyy jollain tavalla alkoholiin ja sitsijuomat on tapana avata jollakin kyseiseen juomaan liittyvällä laululla. Tässä tapahtumassa alkoholilla on siis todella iso rooli. Laulut ovat jotakin viina-, koskenkorva- ja krapula-aiheisia ja osa jopa melko mauttomia. Esimerkiksi ”kun mä kuolen pullo arkkuun laittakaa” ja ”sillä elo ilman viinaa ompi taivaassakin piinaa” pätkät kuulostivat, jotenkin melko karuilta omaan korvaani. Vaikka kyseessä onkin vitsi, silti ottaen huomioon alkoholiongelmien yleisyyden Suomessa tulee osasta jutuista hieman epämukava kaiku. En koe selvinpäin osallistumista sitseille epämukavana, vaikka en juokaan alkoholia mutta kyllä vain alkoholin ympärillä pyörivät laulut tuntuvat vähän kummallisilta ja mauttomiltakin. Siltä ne tuntuivat kyllä jo silloinkin, kun vielä join mutta alkoholin vaikutuksen alaisena niihin ei ehkä kiinnittänyt niin paljoa huomiota.


Kerran valitsin sitseille alkoholittoman vaihtoehdon, mutta toin omat alkoholipitoiset juomani. Tämäkin herätti jo kuitenkin ihmetystä pöytätoverissani, joka totesi: ”Oletko sää joku absolutisti? En mää millään pahalla siis kysy”. Siis ylipäätään jo alkoholittoman sitsilipun valitseminen herättää ihmetystä joissakin ihmisissä.


Sitsit eivät näin alkoholittomana ole mikään ihan lempparitapahtumani, sillä kaikki pyörii alkoholin ympärillä ja alkoholiton juomavaihto on aina se Pepsi Max. Itse en oikeastaan välitä kyseisestä juomasta, joten ne jäävät usein juomatta. Ylipäätään ihmettelen, miksi alholiton vaihtoehto on aina se light-versio? Ei alkoholivalikoimassaan nyt mitään kehumasta ole mutta tuntuu, että se on sivuseikkana sitseillä, joissa tarkoituksena on vetää pää täyteen.


Opiskelijakulttuurista ja alkoholista puhuttaessa on pakko mainita myös approt. Niille, jotka eivät tiedä mitä approilla tapahtuu niin kyseessä on tapahtuma, jossa kierretään baareja ja ravintoloita, joista saa leiman ostamalla jotakin leimaan oikeuttavaa. Approista löytyy myös alkoholiin keskittymättömiä tapahtumia kuten approja, joissa kierrellään kahviloita. Isoimmat approt keskittyvät kuitenkin pääasiassa alkoholiin, vaikka mukaan on otettu myös esimerkiksi ruokapaikkoja. Nämä approt olisivat ihan kivoja, jos vaatimukset leimojen suhteen olisivat hieman kohtuullisemmat ja ravintoloissa loistaisivat muutkin kuin approshotit. Approista huomaa, että ne on aikanaan keksitty siihen tarkoitukseen, että tavoitteena on juoda mahdollisimman paljon alkoholia. Ei ketään pysty rauhassa nauttimaan juomistaan tai juomaan limsaa kahdeksassa paikassa lyhyen ajan sisään.


Näiden mainittujen lisäksi on tietysti paljon muitakin tapahtumia. Kaikissa tapahtumissa joukosta ei erotu niin vahvasti, vaikka ei joisikaan mutta lähes kaikissa tapahtumissa ollaan kuitenkin tölkit kädessä.


Alkoholimyönteisyys

Opiskelijakulttuurin alkoholimyönteisyys tuntuu todella kummalliselta asialta. Välillä törmää jopa alkoholismista vitsailuun. Tästä esimerkkinä myös muutamat sitsilaulut. Kerran meillä oli uuden porukan kanssa tutustumiskierros, jossa yksi henkilö ehdotti, että jokainen kertoo jotain itsestään ja sanoo, onko alkoholisti vai ei. Osa lähti tähän mukaan, itse en. Tuntui oudolta, että joku edes ehdottaa tuollaista, sillä ikinä ei voi tietää kenen lähipiiriä alkoholismi koskettaa.


”It’s not alcoholism until you graduate” -lausahdus, josta on tehty myös haalarimerkki, tiivistää hyvin sen, että useamman opiskelijan alkoholinkäyttöä ei luokiteltaisi normaaliksi. Tiedän ihmisiä, jotka ovat saaneet jonkinlaisen terveyskyselyn täytettyään YTHS:ltä yhteydenoton alkoholinkäyttöönsä liittyen, jossa on tarjottu mahdollisuutta päästä keskustelemaan siitä. Asialle naureskeltiin, vaikka kyllä ne samat riskirajat opiskelijoitakin koskevat. Tiedostan, että suurimmalle osalle alkoholista ei kehkeydy mitään isompaa ongelmaa, vaikka sitä runsaasti käytetäänkin mutta osan kohdalla voi käydä huonomminkin. Eikä sitä koskaan voi tietää kenelle se alkoholiongelma lopulta kehittyy. Pelkään, että tämä asia jää liian vähälle huomiolle alkoholimyönteisessä kulttuurissa.


Oletuksena on, että kaikki käyttävät alkoholia ja osaavat myös käyttää sitä mutta mitä käy sitten, jos ei osaakaan käyttää? Kerran yksi opiskelijatuttuni joi liikaa ja hänet jouduttiin viemään taksilla kotiin. Kuulin muilta ilkeään sävyyn sanottuja kommentteja kuten ”miks se juo aina liikaa” ja ”eiks se vois jättää juomatta, jos se ei osaa juoda”. Ymmärrän ärsyyntymisen tilanteessa, sillä se aiheuttaa muille ylimääräistä vaivaa ja huolta. Kuitenkin moni tällaisten kommenttien heittäjä on itse mukana osaltaan luomassa sitä kulttuuria, jossa ilman alkoholia oleminen ei olekaan niin helppoa.


Vaikka nämä ovatkin vain yksittäisiä esimerkkejä koen kokemusteni kuitenkin heijastelevan asenteita myös laajemmin. Alkoholismi läpän heitto ja toisten juomattomuuden kommentointi tuntuvat olevan sosiaalisesti hyväksyttävää toimintaa ainakin jossain määrin.


Muutos koetaan uhkana

Olen hieman yllättynyt siitä, kuinka paljon opiskelijakulttuurissa tuntuu olevan muutosvastarintaa. Jos joku ehdottaa jotain muutosta koetaan se heti uhkana. Voi tietysti olla, että tämä on vain omassa järjestökuplassani ja jossain muualla halutaan oikeasti muuttaa asioita. Olen törmännyt alkoholikulttuuriin liittyviin keskusteluihin, joissa on heti menty puolustuskannalle ja ajateltu, että nyt alkoholi ja sen myötä kaikki hauskanpito halutaan kieltää.


Olen myös törmännyt tapahtumaa suunnitellessa ajatuksiin, että alkoholittomat voivat juoda mehua, jos muille tarjoillaan kuoharia. Itse en voi ymmärtää tätä ollenkaan varsinkaan, kun nykyään alkoholittomia skumppavaihtoehtoja on helposti saatavilla ja valikoimakin on kasvanut. Nämä ovat niitä pieniä juttuja, joilla saadaan jokaiselle osallistujalle yhtä tervetullut olo. Jos alkoholittomia ei huomioida mitenkään tulee siitä heti sellainen olo, että ei ole selvinpäin tervetullut tapahtumaan.


Olen jutellut muutamien opiskelukavereiden kanssa, joita on myös harmittanut se alkoholinkäytön kulttuuri, joka meillekin siirrettiin fuksivuotena. Miksi haluaisimme siirtää tätä kulttuuria uusille opiskelijoille? Eikö heidän voisi antaa itse päättää miten he käyttävät alkoholia sen sijaan, että heille myydään konsepti opiskelijaelämästä ja alkoholista? Meillekin tuutorit antoivat vinkkejä darrasta selviytymiseen. Olen myös kuullut kauhutarinoita tuutoreista, jotka ovat painostaneet juomaan.


Usein vedetään se kortti, että ”ihmiset nyt vaan haluu juoda” ja ”ei ketään kiinnosta alkoholittomat tapahtumat”. Tästä ajattelen, että tuskin alkoholin juomiseen mitään kannustusta tarvitaan erikseen, sitä osataan varmaan käyttää ihan muutenkin. Vaikka tapahtuma ei rakentuisikaan täysin alkoholin varaan, osataan sitä varmasti silti juoda.


Usein esimerkiksi alkoholittomista tapahtumista puhuttaessa tulee ilmi, että niihin ei löydy osallistujia mutta alkoholillisiin tapahtumiin saapuu paljon porukkaa. Ensinnäkään minun mielestäni tapahtumista ei lähtökohtaisesti tarvitse tehdä alkoholittomia, kunhan ne eivät pyöri vain alkoholin ympärillä. Itseäni ei häiritse muiden ihmisten alkoholinkäyttö, kunhan käytöstavat silti muistetaan. Kyseenalaistan kuitenkin sen, kuinka suureksi osaksi alkoholinkäyttö on jokaisen oman pohdinnan ja valinnan tulos. Jokainen tekee omat valintansa ja on itse vastuussa niistä, mutta mielestäni on typerää vähätellä ympäristön vaikutusta. Mietin, olisinko edes kaivannut alkoholia, jos se ei olisi ollut joka puolella niin vahvasti läsnä opiskelijaelämässä? On mielenkiintoista pohtia miten se vaikuttaisi yksilöiden alkoholinkäyttöön, jos esimerkiksi sitseillä puolet opiskelijoista olisikin selvinpäin ja näyttäisi, että myös ilman alkoholia on ok osallistua. Ymmärrän, että kaikki eivät kuitenkaan edes halua osallistua bileisiin, jos niissä juodaan alkoholia. Tämän takia on tärkeää järjestää myös kokonaan alkoholittomia tapahtumia.


Vaikka alkoholinkäyttöön ei painostettaisikaan sanallisesti voi alkoholimyönteinen ilmapiiri, silti tuntua tosi painostavalta. Siihen on syy miksi tästä aiheesta pitää puhua. Jo ulkopuolisuuden tunteenkin takia itselleni on tullut halu juoda alkoholia. Kun isoon osaan perinteistä liittyy alkoholi, ei ole kiva jäädä kokemusten ulkopuolelle.


Alkoholin tulevaisuus opiskelijakulttuurissa?

Suoraan sanottuna opiskelijakulttuurin alkoholikeskeisyys ärsyttää, sillä mietin mitä kaikkia hienoja tapahtumakonsepti-ideoita syntyisikään, jos tapahtumat eivät pyörisi alkoholin ympärillä. Tuntuu, että jos tapahtuma painottuu alkoholiin ei ehkä viitsitä panostaa tapahtumaan muuten niin paljoa. Olen myös kuullut kommentteja, että ei jaksettaisi käydä jossain tapahtumissa selvinpäin, niin sitten juodaan, vaikka ei edes tekisi mieli. Tämä saa ihmettelemään, että miksi meillä tapahtumia, jotka ovat niin tylsiä, että jo lähtökohtaisesti niihin ei haluta osallistua selvinpäin?


On hienoa huomata, että järjestöt haluavat kuitenkin kehittää alkoholitonta osallistumista ja olen itsekin mukana työryhmässä, jossa näitä mahdollisuuksia pohditaan. Yhä enemmän törmää myös juttuihin siitä, että nuorten alkoholinkäyttö on vähentymään päin, joten jos uusia opiskelijoita ei enää kiinnostakaan alkoholinkäyttö on tilalle väkisinkin tultava jotain uutta. En halua itse moralisoida muiden alkoholinkäyttöä tai olla poistamassa sitä väkisin opiskelijakulttuurista. Haluan kuitenkin kyseenalaistaa sen roolia yhteisössämme ja lisätä avointa keskustelua aiheesta. Mielestäni, ihanteellisessa opiskelijakulttuurissa kenenkään ei tarvitsisi jännittää sitä, jos osallistuu tapahtumaan selvinpäin vaan se tuntuisi aivan yhtä luonnolliselta vaihtoehdolta kuin alkoholin käyttö nykyään on. Olisi myös mahtavaa, jos saataisiin luotua lisää perinteitä, joihin ei tarvitsisi liittyä alkoholia!